Koulutus Elämään -säätiö

Ruotsin lippu på svenska

Tuki tulevaisuuteen

bg_header_2

Vanhemmat

Vastuu lapsista ja nuorista on yhteinen!  

Koulutus Elämään Säätiö tekee työtä lasten ja nuorten hyväksi. Koulutus Elämään -oppitunneilla lapsi saa tietoa omasta kehosta ja sen toiminnasta kiinnostavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla sekä oppii saamansa tiedon pohjalta tekemään hyviä terveyteen liittyviä valintoja. Myös lapsen itsetunnon tukeminen on osa opetussuunnitelmaa.

Säätiö tekee yhteistyötä muun muassa Väestöliiton kanssa. Molempien tahojen tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore on kirjoittanut paljon lasten ja nuorten itsetunnosta ja sen tukemisesta. www-sivuillemme Cacciatore on kirjoittanut kymmenen kohdan listan, jota jokainen aikuinen voi hyödyntää omassa kasvatustyössään:

Mitä on vastuullinen aikuisuus? Lapsen itsetunnon tukeminen on tekoja.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore ym., Väestöliitto, 2008

1. Usko lapseen

Nostamalla esiin lapsen ja nuoren osaamisen, hyvyyden ja onnistumisen kasvatat kymmenen kertaa tehokkaammin kuin osoittamalla vikoja ja virheitä. Tapahtui mitä tahansa, sinun tehtäväsi on kertoa, että tästä selvitään. Aikuinen ei koskaan luovuta, hän ei vaadi, että lapsi pärjäisi yksin tai ottaisi kannettavakseen aikuisen vastuun. Kehu usein sitä, kun lapsi toimii oikein tai on niin kuin pitää. Koko ajan ei pidä korjata lapsen käytöstä. Aikuisen luottamus ei järky, vaikka lapsi sitä testaisikin. Jonain päivänä hän varmasti osaa toimia oikein.

2. Ole läsnä

Ole läsnä lapsen arjessa, se on elämänkoulua parhaimmillaan. Haasteet, vaikeudet tai tarve puhua eivät tule aikavälillä kello 18 – 19, vaan joskus niitä puidaan koko yö ja joskus on peruutettava koko työpäivä lapsen takia. Itsetunnon haavoja ei havaitse, ellei ole paikalla ja kuulolla. Tarjoa pysyvää ja järkähtämätöntä läsnäoloa niin usein kuin mahdollista, pyri elämään yhteistä todellisuutta. Tärkeintä ei ole, että tiedät missä lapsi on, tärkeintä on, että lapsella ja nuorella on aina lähellään ja tavoitettavissa turvallinen aikuinen.

3. Kohtaa oikeasti

Anna vuorovaikutuksen tuntua. Kuuntele, katso silmiin, anna iloinen kohtaaminen. Hyväksy lapsen riemu ja pelko, huoli ja hymy. Älä koko ajan ohjaa ja opeta, pelkkä arjen jakaminen ja lapselle tilan antaminen ovat tehokkaampia kasvun kannalta. Kerro tunteistasi, elämästäsi ja unelmistasi – ole lapselle olemassa myös ihmisenä, ei vain kasvattajana – mutta älä tukeudu lapseen. Tue lapsen ja nuoren omia pohdintoja ja kunnioita hänen näkökulmaansa ja perustelujaan. Taputa olalle, hiero harteita, ota lapsi vierellesi.

4. Tue tarvittaessa

Virheen tehnyt, itsensä loukannut tai itsetuntokuopassa oleva lapsi tarvitsee erityistukea. Perheen muidenkin lasten on hyvä nähdä, että kun avun tarvitsijaa autetaan, silloin muiden tarpeet saavat odottaa. Lapsen omaa elämän opettelua ei kuitenkaan saa rajoittaa liialla paapomisella, tunkeutuvalla, ripustautuvalla tai omistavalla otteella. Liiallinen lohduttaminen voi vahvistaa lapsen kielteisiä tunnetiloja. Lapsen ja nuoren on saatava haasteita ja onnistumisen kokemuksia omana itsenään, ilman kenenkään apua.

5. Iloitse arjesta

Vuodessa on 365 päivää. Kaikista ei voi, eikä pidä tehdä juhlaa. Yksinkertainen arkikin voi olla iloista. Lopeta joskus hyötytyöt ja keskity itsetuntotyöhön, se on hauskaa! Vietä lasten kanssa pyjamapäiviä ja lokoisia lukulomia. Rakentakaa yhdessä lumilinna, valloittakaa lähimetsä. Aloita nauruleikki, itselleen voi nauraa koko perheenkin voimin. Älä kiirehdi pois arjesta, arjen askareet ovat liimaa ja hunajaa yhteenkuuluvuuteen ja luottamukseen. Kun lapsi touhuaa omia juttujaan tai nuori pohdiskelee elämää, anna lapsen ja nuoren tuntea olevansa äitinsä silmäterä ja isänsä ylpeys. Lapsi on ainutlaatuinen, maailman paras hän. Juuri hänellä on oikeus tuntea olevansa hyvä sellaisenaan - sankari omassa elämässään.

6. Ole mallina

Ole mallina itsetuntoisesta ihmisestä. Se tarkoittaa, että annat anteeksi vanhat virheesi, iloitset elämästäsi ja osoitat, että arvostat sitä, mitä olet. Jos itse näytät tunteiden hallintaa, itsesi arvostamista ja omien levon ja hoivan tarpeittesi huomioon ottamista, autat lasta kohtelemaan itseään arvostaen. Vaadi niin muilta kuin lapseltasi, että he kohtelevat sinua arvostavasti. Silloin lapsikin oppii vaatimaan samoin. Tee kuten opetat, älä provosoidu äläkä sorru valtataisteluun, vaan usko itseesi – myös siitä voi ottaa oppia. Lapset eivät kohtele itseään siten, kuin sinä kohtelet heitä vaan siten, kuin sinä kohtelet sinua.

7. Ymmärrä yksilöä

Omat ja naapurin lapset ovat kaikki erilaisia. Jotkut ovat täysin varmoja siitä, että he ovat maailmannapoja, tapahtui heille mitä tahansa. On myös niitä, jotka ovat epävarmoja ja tarvitsevat koko ajan vahvistusta. Jokaisella lapsella on erilaisia vaiheita. Älä yritä muuttaa lasta keskivertolapseksi tai muuksi kuin mitä hän on, vaan anna hänelle sellaista vanhemmuutta ja aikuisuutta kuin juuri hän tarvitsee. Hyväksy temperamenttierot ja hidas, yksilöllinen ja portaittainen kehityspolku. Muista myös: kun lapsi haluaa jotain, se on hyvä asia. Hänellä on tavoitteita ja yritystä saavuttaa ne. Anna lapsen haluta, älä kiellä heti kaikkea.

8. Pysy aikuisena

Lapsi haastaa aikuista koko ajan. Joskus tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin ja vaikkapa riidellä lapsen kanssa joulukuusen pallojen väristä tai niiden määrästä. Vanhemmuus on kuitenkin aikuisuutta, ja vaikka lapsi toisinaan ärsykkeillään herättää aikuisessa asuvan pikkulapsen, joka jalkaa polkien haluaisi pitää päänsä, kannattaa aikuisuus säilyttää. – Joulukuusen koristelu on lasten juttu, vaikka siitä ei tulisikaan sinun lapsuutesi näköistä kuustasi. – Aikuinen on vastuussa tilanteen hallinnasta myös silloin, kun ollaan eri mieltä. Ja aina kun on mahdollista, kannattaa lapselle suoda oikeassa olemisen kokemus. Joulukuusen palloissa lapsi on aina oikeassa.

9. Hoida jaksamisesi

Muistaa hoitaa omia voimavarojasi ja jaksamistasi. Lasten tehtävä ei ole tarjota helppoa elämää ja harmoniaa edes silloin, kun itselläsi on rankkaa. Lapset ja nuoret elävät omaa selviytymisensä vuoristorataa. Heidän kanssaan kuljetaan käsi kädessä kriisistä toiseen, mutta saadaan myös mahdollisuus kokea huikeita huippuhetkiä. Lapset näyttävät tunteensa – myös hätänsä, vihansa ja pettymyksensä. Nämä haasteet verottavat myös sinun jaksamistasi. Hae vahvuutta sieltä, mistä sitä tunnet saavasi, ja rakenna omaa itsetuntoasi aina kun voit. Jos aikuisuus ahdistaa, hae apua.

10. Toimi nyt

Usko itseesi, sinä olet maailman paras vanhempi ja aikuinen lapsellesi. Älä lykkää yritystäsi tulla paremmaksi ja muuttaa toimintatapojasi. Haasteiden keskellä kannattaa hakea tukea muilta aikuisilta, suvulta, ystäviltä. Mene vanhempainiltaan, lue hyvä kirja ja opiskele asiaa. Kysy neuvoa ja pyydä apua, jos sitä tarvitset, äläkä hätkähdä omaa epävarmuuttasi ja hämillään oloasi. Lapsesi lapsuus ja nuoruus on totta juuri silloin, kun lapsesi sitä elää. Silloin hän tarvitsee vanhemmuuttasi ja aikuisuuttasi omaksi maaperäkseen, kasvattaakseen itsetuntonsa rungon vahvaksi, saadakseen tuuheat oksat runkoon ja upean latvan. Aikuisen tukemana hän uskaltaa kurkottaa myös kaikkein kirkkaimpiin tähtiin. Vain sinä voit hoitaa oman osuutesi, tee se nyt ja hyvin.

Lähde: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa? WSOY 2008.  Cacciatore, Korteniemi-Poikela, Huovinen.