Koulutus Elämään -säätiö

Ruotsin lippu på svenska

Tuki tulevaisuuteen

bg_header_2

Itsetunto

Koulutus Elämään -säätiö tekee yhteistyötä Väestöliiton kanssa. Yhteisenä tavoitteena on lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Koulutus elämään -oppitunneilla pääpaino on fyysisessä hyvinvoinnissa. Myös henkinen hyvinvointi on tunneilla läsnä (mm. tunteet, ystävät) ja itsetunnon tukeminen on kaikilla tunneilla mukana. Aikuisilla on merkittävä rooli lapsen kehittyvän itsetunnon tukemisessa. Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore on kirjoittanut paljon lasten itsetunnon kehittymisestä. Seuraavassa artikkelissa hän kirjoittaa aikuisen tehtävistä lapsen itsetunnon kehittymisen tukijana.

Erilaisia itsetuntoja

Raisa Cacciatore, Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri  30.1.2008

Lasten kasvatuksessa puhutaan paljon yhteisöllisyydestä, kiusaamisen ennaltaehkäisystä ja sosiaalisista taidoista. Miten tähän kaikkeen sopii hyvän itsetunnon oppi? Voiko oman itsetunnon vahvistuminen mennä yli niin, ettei otakaan enää toisia huomioon? Tuskinpa. Itsekeskeiset ja vain itseään ajattelevat lapset ovat usein joutuneet kasvamaan liiaksi itseensä turvaten ja liian vähän tukea muilta saaden. Jos lasta on kohdeltu kannustaen ja arvostaen, alkaa uskoa itseensä.
Hyvän itsetunnon ihminen ei ole egoisti. Hän ei lyttää muita, eikä koeta päteä koko ajan. Hän on rauhassa, tasapainossa oman itsensä ja toisten kanssa. Hänen lähellään on turvallista olla. Hyvä itsetunto on hyvinvointia, tasa-arvoa ja tasapainoa.

Huono itsetunto

Usein tapaamme ihmisiä, jotka tuovat itseään kovasti esiin, kehuvat kovaan ääneen onnistumisillaan ja mahtailevat tiedoillaan. Toisia ihmisiä he saattavat vähätellä. Se ei ole merkki hyvästä itsetunnosta, päinvastoin. He todennäköisesti katsovat muita ihmisiä itsetuntokuopasta. Sieltä käsin näyttää siltä, että kaikki muut ovat jollakin korkeammalla tasolla ja häntä itseään katsotaan jotenkin alaspäin. Oma itse on alempana, matalammalla tasolla. Sehän ei tunnu yhtään mukavalta, vaan alkaa ahdistaa ja harmittaa. Silloin täytyy sekä pullistella itseä, että mitätöidä toisia, ellei osaa rakentavilla tavoilla korjata omaa itsetuntoaan.

Jos ihminen on todella epävarma omasta asemastaan, hänen on pakko yrittää tasoittaa tilannetta, etenkin sellaisten ihmisten seurassa, joita hän kadehtii. Kuopasta täytyy päästä pois, siellä on yksinäistä ja pelottavaa. Täytyisi jotenkin päästä samalle tasolle kaikkien muiden arvokkaiden ihmisten kanssa, joilla itsetunto vaikuttaa olevan paremmin ja korkeammalla pohjalla. Tällöin voi kokeilla kahta yksinkertaista keinoa. Toista voi lytätä, koettaa vähätellä, että saisi hänet vajoamaan hiukan alemmas. Voi pyrkiä tipauttamaan itsetuntokuoppaan hänetkin. Voi vetää maton alta tai osoitella vikoja. Toisaalta, omaa itseä voi koettaa oikein nostaa ylöspäin, sinne korkealle, missä luulee muiden olevan. Itsensä voi yrittää saada näyttämään tosi pätevältä tai vahvalta muiden silmissä. Voi koettaa alleviivata omia hyviä puolia, pullistella ja koettaa paisua. Voi oikein hehkuttaa: olen upea, olen täydellinen, olen mahtava. Voi jopa ihan uhitella ja pelotella toisia. Näin alkaa tuntua, että saa hiukan tasoitusta siihen omaan kurjaan asemaansa. Mutta uurastettava on kovasti, sillä helpotuksen tunne ei pysy kauaa. Kiusanteko, halu painaa muita henkilöitä alaspäin, on tällaiselle ihmisille ominaista. He kokevat itseltään puuttuvan jotakin ja oikeudekseen ottaa se kepulikonstein itselle tai toisilta pois.

Häilyvä itsetunto

Monen kohdalla oman arvon kokeminen saattaa olla äärimmäisen vaihtelevaa ja häilyvää. Enimmäkseen se on ihan hyvä, mutta se on jokseenkin huteralla pohjalla. Niinpä se on vaarassa helposti romahtaa. Se taas ei tunnu kivalta ja sitä alkaa ihan pelätä. Jos itsetunto on häilyvä, ihminen usein alkaa vältellä kaikin keinoin tilanteita, joissa itsetunto saattaisi jälleen romahtaa. Heihin vaikuttavat voimakkaasti muiden arvostelu ja vastoinkäymiset ja jopa sellaiset tilanteet, joissa mahdollisesti saattaisi joutua arvostelun alle. Minäkuva on epätarkka, eikä se ole päässyt vakiintumaan. Kun käsitys omasta itsestä on kovin altis vaihtelulle, sitä mielikuvaa on pakko suojata.

On helppo sanoa, ettei oman arvon tunne saisi perustua ulkoisiin tekijöihin, kuten toisten sanomisiin tai omaan onnistumiseen suorituksessa. Arvostelusta huolimatta pitäisi vain olla varma, että on edelleen hyvä ja arvokas. Itsetunnon ei pitäisi kulkea kuin hissi sen mukaan kritisoiko vai kiittääkö vanhempi, kaverit tai opettaja. Se on kuitenkin aika tavallista. Tavallista on myös se, että tällaisen ihmisen oman arvon tunto on muutamankin kerran lytätty yllättäen ja rajusti. Seurauksena on usein esillä olemista ja kaikkea suorittamista, arviointia ja tehtävän loppuun saattamista välttelevä ihminen.

Kun uusia haasteita tulee, alisuoriutuva lapsi pohtii, ettei hän ole täydellisen varma, miten tämä työ tehdään ja lyö jarrut päälle. Hän luo itselleen jo tehtävän alussa selityksen, miksei hän voikaan onnistua. Ja kun ei yritä tosissaan, ei sitten menesty. Tästä syntyy itseä vahingoittava kehä niin, ettei koskaan saa oikein aloitetuksi, saati valmiiksi töitään. Silloin ihmiset alkavat patistaa ja päivitellä tämän lapsen hitautta. Kriittiset tai hyväntahtoisestikin kommentit lapsi tulkitsee viestinä, että on huono, eikä kelpaa. Hän suojaa itsetuntoaan välttelemällä suorittamista ja hänestä tulee tasoonsa nähden alisuoriutuva. Tällaisia arvellaan olevan jopa neljännes koululaisista. He ovat usein ”kouluallergisia”, eivätkä oikein viihdy. He eivät usko onnistumiseensa.

Häilyvän itsetunnon ihminen on siis usein alisuoriutuja koulussa. Hänellä saattaa olla kyllä hyvä itsetunto, mutta se on enemmän jollain muulla osa-alueella, kuin koulutyössä ja yrittämisessä. Ulkoapäin katsellen nämä keinot tuntuvat käsittämättömiltä ja ympäristö onkin ihmeissään tämän jarruttelijan kanssa ja häntä ehkä pidetään laiskana tai tyhmänä. Lapsen minäkäsityksen ja itsetunnon ollessa epätarkka, epävarma, hän on erittäin haavoittuva. Hän kokee ympäristön reaktiot odottamattomiksi ja suurentaa niiden merkitystä. Tällöin hän reagoi puolustautuen, kontakteja vältellen, aloitekyvyttömästi tai ahdistuen. (Kontoniemi 2003)

Joskus vanhemmat ilmaisevat lapsen väärän teon syyttämällä ja haukkumalla tai jopa satuttamalla ja nöyryyttämällä. Se ei ole tehokas tapa kasvattaa. Lapsi menee lukkoon ja ahdistuu. Lapsen kokemus itsestään hyvänä tai pahana ei saisi järkkyä tilanteissa, joissa kyse on oikean ja väärän oppimisesta. Häpeällä kasvattaminen ja kuritusväkivalta aikaansaavat varmasti itsetunnon romahduksia. ”Sinä et osaa koskaan mitään” –asenne samoin. Lapsi tuntee, että itsetunto saattaa joskus kokonaan murentua ja se on hyvin rankka tunne, kun tuntee kutistuvansa pieneksi ja koko maailma on vastaan. Tuntee olevansa surkea tai naurettava. Sitä ei kukaan halua kokea. Näin voi lapselle jäädä häilyvä itsetunto. Lapsi alkaa vältellä kaikin keinoin tilanteita, joissa itsetunto saattaisi jälleen romahtaa.

Temperamentti ja itsetunto

Temperamentti ei liity suoraa itsetuntoon. Temperamentti on ominaisuus, jota ei voi valita ta vaihtaa. Joku meistä pelästyy uuden ja yllättävän edessä ja jättäytyy mielellään tarkkailijaksi, ainakin aluksi. Toista taas tasaisuus ja ennakoitavuus ärsyttää ja hän kaipaa vauhtia ja vaihtelua. silti kummallakin erilaisella ihmisellä voi olla oikein hyvä itsetunto. Voi olla sinut omien ominaisuuksiensa kanssa, tuntee itsensä ja tietää olevansa arvokas sellaisenaan. Tunteiden ilmaisuskaala on toisilla vahva ja ”temperamenttinen”, toisilla niukka ja vieno. Silti kummallakin on yhtä suuret tunteet ja itsetunto voi olla hyvä tai huono. Se ei liity näihin piirteisiin.

Luonnehäiriöinen ihminen

Joillain ihmisillä on alttius nauttia siitä, että muut kärsivät. Tällainen ihminen kokee, että hänellä on oikeus ottaa jonkun tavara, vetää turpaan tai rikkoa. Hän kokee, että muita on oikeus kohdella kaltoin, kun itseäkin on kaltoinkohdeltu. Pahanteko voi ilmentää kokemusta vallan puuttumisesta ja halusta saada omasta mielestä ansaittua huomiota. Itsenä voimattomaksi tai häpeäväksi kokeva yrittää siirtää avuttomuuden ja pahan olon kokemuksensa toisille. Se näyttäytyy suunnitelmallisen julmana toimintana.

Hänen lähellään on silloin paha olla, kun hän näyttää tämän puolensa. Hän voi tuhota toisten itsetuntoa.  Luonnehäiriöinen ihminen ei kykene sietämään häpeää ja raivoaan, mutta yrittää siirtää näitä tunteita muille. Joskus aivosairaus, psykoottinen suuruusharha, mania tai huumeet voivat aiheuttaa korostunutta, egoistista ja sairaalloisen mahtavaa itsetuntoa. Lapsien tunteiden tunnistamis-, sietämis- ja empatiakyky, samoin kuin luonne on vasta kehittymässä, näin ollen heitä ei koskaan pidetä luonnehäiriöisinä.

Joskus käytetään sellaisia termejä, kuten ylikorostunut itsetunto, liian vahva itsetunto, sairaalloinen itsetunto. Niillä tarkoitetaan määrätietoista, kylmää ja julman itsevarmaa toimintaa, kuten psykopaateilla voi olla, tai suuruusharhoja.

Hyvä itsetunto

Ihminen, joka kokee olevansa samanarvoinen kuin muut - upea, karismaattinen ja hieno persoona, hän antaa asian olla. Hyvä itsetunto ihan itsestään huokuu hänestä, mutta ei korostuneena, vaan turvallisena kuin luja kallio. Hänen ei tarvitse kertoilla toisille, miten erinomainen hän on.  Hän voi vain olla, ja olla sen asian kanssa tasapainossa ja antaa kaikkien muittenkin olla rauhassa. Hän, jolla on hyvä itsetunto, voi olla sen asian kanssa todella rento. Itsetuntokuoppaan itsensä kuvittelevien pullistelijoiden ja lyttääjien ärsyttely ei häntä myöskään liikoja liikauta. Tällaista mallia kannattaisi vanhempienkin näyttää lapsilleen: itseään ja toisia arvostavan, asemansa ja arvonsa tunnistavan ihmisen mallia. Sellaisen, joka antaa arvon lapsellekin.

Miten tuen lapsen itsetuntoa?

Hyvä itsetunto näkyy, kuuluu ja vaikuttaa. Lapsen ja nuoren itsetunto rakentuu päivittäin arjen pienissä kohtaamisissa, pohdinnoissa ja muussa vuorovaikutuksessa. Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Itsetunto on ihmisen sisäinen tila. Se on ajatus omasta pärjäämisestä – tunne siitä, millainen olen, mihin pystyn, mitä haluan, osaan tai voin oppia. Se on paitsi itsensä tuntemista ja arvostamista sekä tunteittensa kanssa pärjäämistä myös olennainen osa terveyttä ja hyvinvointia. Hyvä itsetunto suojaa lasta ja nuorta. Siitä voi jopa ennustaa, kuinka hän tulee pärjäämään tulevaisuuden haasteissaan. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset luovat itsetunnon pohjan. Itsetunto sinänsä muuttuu jatkuvasti, sillä se muodostuu elämän makuisesta arjesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nämä perusasiat toisinaan hukkuvat paineiden ja kiireen alle. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.

Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa? WSOY 2008. R Cacciatore, E Korteniemi-Poikela, M Huovinen.